Riekonmarja
Tuntuririekonmarja tunturin kuningatar
Arctostaphylos alpina, suomeksi riekonmarja tai tuntuririekonmarja, tunnetaan myös kansanomaisesti nimillä kivimarja ja kanervamarja. Se on harvinainen ja kestävä luonnonmarja, joka kuuluu kanervakasvien heimoon (Ericaceae). Riekonmarjaa esiintyy erityisesti Suomen pohjoisilla alueilla – tuntureilla, paljakassa ja kivikkoisilla rinteillä, joissa maaperä on hapanta ja karua. Sen korkea C-vitamiinipitoisuus ja voimakkaat antioksidanttiset ominaisuudet tekevät siitä merkittävän ravinto- ja rohdoskasvin pohjoisessa luonnossa
Ulkonäkö ja koko
Riekonmarja kasvaa matalana, tiiviinä pensaana, joka on yleensä 10–30 cm korkea. Lehtensä ovat pieniä, pyöreitä, nahkeita ja vihertävänharmaita – ne muistuttavat pienen havupuun neulasia ja säilyvät kasvissa jopa viisi vuotta. Marjat ovat halkaisijaltaan noin 0,5–1 cm, hieman litistyneet navoiltaan ja kypsyessään muuttuvat tummanpunaisiksi tai mustanpunaisiksi. Niiden mattapintainen kuori suojaa ankarilta sääoloilta, ja marjoista irtoaa purppuranväristä mehua murskattaessa.
Satokausi
Riekonmarja kypsyy tyypillisesti elokuun lopusta syyskuuhun. Ensimmäinen yöpakkanen pehmentää marjojen makua ja vähentää niiden luontaista kirpeyttä. Marjat kerätään käsin, ja niiden pehmeä rakenne vaatii hellävaraista käsittelyä. Tuoreena marjat voivat olla varsin happamia, mutta jalostettuina ne ovat käyttökelpoisia ja ravinteikkaita.
Kasvupaikat
Riekonmarja viihtyy erityisesti tunturialueiden kivikkoisilla rinteillä, paljakassa ja avotunturissa, missä maaperä on karua ja vettä hyvin läpäisevää. Se kasvaa usein kuivilla ja avoimilla alueilla, missä kasvillisuus on matalaa ja kilpailu vähäistä. Marjat ovat tärkeitä ravinnonlähteitä pohjoisen eläimille kuten linnuille ja myyrille.
Levinneisyys
Riekonmarjaa esiintyy Suomessa luonnonvaraisena erityisesti Lapin tunturialueilla ja Koillismaan korkeilla seuduilla. Laji on sopeutunut ankaraan ilmastoon ja niukkaravinteiseen maahan, mikä tekee siitä tärkeän osan pohjoista ekosysteemiä. Vaikka sitä esiintyy runsaasti tietyillä alueilla, sen käyttö on nykypäivänä lähes unohtunut.
Ravintokäyttö
Riekonmarjaa käytetään perinteisesti jalostettuna hilloiksi, mehuiksi, marmeladeiksi ja smoothieiksi. Jalostuksen aikana marjojen kirpeys tasapainottuu sokerin ja kuumennuksen avulla, ja niiden ravintoaineet – erityisesti C-vitamiini ja antioksidantit – säilyvät hyvin. Marjojen purppuranvärinen mehu antaa jalosteille kauniin sävyn, ja tuotteet sopivat erinomaisesti jälkiruokiin, leivonnaisiin ja kastikkeisiin.
Lääkinnällinen käyttö
Riekonmarjaa on käytetty kansanlääkinnässä erityisesti immuunipuolustuksen tukemiseen, ruoansulatuksen edistämiseen ja tulehdusten hillitsemiseen. Sen sisältämät flavonoidit ja muut bioaktiiviset yhdisteet suojaavat soluja oksidatiivisilta vaurioilta ja auttavat elimistöä sopeutumaan stressiin. Jalostetut marjatuotteet ovat toimineet luonnollisina rohtoina muun muassa flunssan ja lievien vatsavaivojen hoidossa.
Ravintoarvo
| Riekonmarjan ravintosisältö /100g | |
|---|---|
| Energia (kJ/kcal) | 167/40 |
| Rasva (g) | 2 |
| Hiilihydraatti (g) | 4,2 |
| Proteiini (g) | 1,2 |
| Ravintokuitu (g) | 3,7 |
Riekonmarjareseptejä
Tälle upealle luonnonmarjalle tulee varmasti reseptejä, mutta sillä välin voit katsella reseptejä muista marjoista.
Mielenkiintoiset faktat
1. Riekonmarja kasvaa vain tunturialueiden äärimmäisissä olosuhteissa ja on yksi harvoista kasveista, jotka viihtyvät paljakassa.
2. Marjat ovat hieman litistyneet ja niiden kuori on mattapintainen – murskattuina ne vuotavat purppuranväristä mehua.
3. Lehdet pysyvät kasvissa jopa viisi vuotta ja muistuttavat muodoltaan pienen havupuun neulasia.
4. Lajin käyttö ravintona ja rohtona on siirtynyt sukupolvelta toiselle, mutta nykypäivänä sen keruu on valitettavasti lähes unohtunut.
5. Riekonmarja tunnetaan Lapissa myös nimillä kivimarja ja kanervamarja, ja sen esiintyminen kertoo puhtaasta ja kestävästä luonnonympäristöstä.
Lisätietoa
Pian tänne tulee uusia artikkeleita tästä marjasta, mutta sillä välin lue muista luonnonmarjoista